m/aux Astrid

ASTRID  AF  VÅLAX

Rentoa merimiesmeininkiä ja aitoa purjelaivaromantiikkaa parhaimmillaan! Astridin viihtyisät tilat - niin kannella kuin kannen allakin - tarjoavat upeat puitteet aina hääjuhlista työpaikan virkistyspäiviin, lomapurjehduksia ja synttärijuhlia unohtamatta. Menneen ajan tunnelma sekä kauniit merimaisemat tekevät tilaisuudestasi unohtumattoman elämyksen!

 
 

Astrid on Porvoon maalaiskunnassa vuonna 1947 rakennettu puinen kaljaasi-rannikkorahtilaiva, jonka lastina kuljetettiin mm. puuta ja hiekkaa. Vuonna 1969 laivan nykyiset omistajat ostivat Astridin suoraan rahtiliikenteestä koulupurjelaivaksi ja laivan vanha lastiruuma muutettiin viihtyisäksi skanssiksi, joka soveltuu erinomaisesti oleskeluun ja majoittumiseen.

Vuosien saatossa tilauspurjehdukset ovat muodostuneet tärkeimmäksi toiminnaksi nuorisokäyttöä unohtamatta. Astrid hyväksyttiin museoviraston perinnelaivarekisteriin ensimmäisten alusten joukossa vuonna 1994. Laiva on perinteisillä laivanrakennusmenetelmillä ja materiaaleilla täydellisesti peruskorjattu ja se on varustettu nykyaikaisella tekniikalla ja turvallisuusvarusteilla.

Päiväpurjehduksille Astridille mahtuu noin 60 hengen porukka ja yöpymään 22 henkilöä. Nuorisopurjehduksilla voidaan majoittaa jopa 30 henkeä.

 
 

POHJAPIIRROS


TEKNISET TIEDOT

 
  • Tunnuskirjaimet: OFLT
  • Rakennusvuosi: 1947 Voolahdessa, Porvoon maalaiskunnassa
  • Pituus: 25 m, LOA 32 m
  • Leveys: 7,1 m
  • Syväys: 2,3 m
  • Purjeala: 320 m²
  • Koneteho: 330 hv
  • Uppouma: 91GT
  • Kotisatama: Helsingin Pohjoisranta, Halkolaituri
  • Nykyaikainen navigointilaitteisto
  • Ammattitaitoinen miehistö
  • Suositeltava henkilömäärä päiväpurjehduksilla 60 henkeä
  • Yöpymistilat 22 hengelle, nuorisopurjehduksilla 30 hengelle
  • Keskuslämmitys
  • Täydellinen laivakeittiö
  • AV-laitteet
  • Sauna

Sertifikaatit

Trafin katsastama

  • Kotimaanliikenne 1 matkustaja-alukseksi 83 hengelle
  • Kotimaanliikenne 3 matkustaja-alukseksi 50 hengelle
  • Itämerenliikenteeseen lastialukseksi 25 hengelle

Perinnelaivarekisterin jäsen ensimmäisten alusten joukossa vuonna 1994.

Muuta

Joona Tenan elokuva: Onnelisten laiva 

 
 

NÄIN KAIKKI ALKOI

1940-luvun puolivälissä laivuri Hugo Eklund mietiskeli rannassaan, Råbergin kupeessa Vålaxissa, jotta tässä olisi hyvä paikka rakentaa kaljaasi. Birger Björklund voisi ruveta masinistiksi ja hänen eukollaan on purrelle käypä nimi; ASTRID. Eklöfin Tolkisten sellutehtaan Hjalmar Lindholm voisi järjestää propsirahteja. Astrid ei rakentajillaan montaa vuotta ehtinyt olla, kun vuonna 1952 laiva myytiin Söderstömin veljeksille Sipooseen.


LAIVURIN ELÄMÄÄ - SÖDERSTRÖMIN VELJEKSET

 
 

MISTÄ RAHAT?

"Rahojen suhteen kumppanukset päättivät olla itsellisiä. Säästöpossut tyhjennettiin ja perheet saivat panna suut säkkiä myöten. Merestä otettiin kalat, pellosta kasvit, navetasta maidot, lihat, munat. Vaatteet ommeltiin kotosalla. Pärjättiin, mutta moottoria hankittaessa piti jo panna nimet pankin paperiin."

KOSKA PÄÄSTIIN VESILLE?

"Kaljaasi Astrid laskettiin vesille keväällä 1947, ja se aloitti sellupuun kuljettamisen saaristopitäjistä Kemiön ja Pernajan väliltä: metrinmittaisia pöllejä, jotka miesvoimin lastattiin alukseen. Joskus rahdattiin kalkkikiveä, joskus lautalasteja Ruotsiin asti." 

MITEN TE TULITTE KUVAAN MUKAAN?

Alkuperäisillä omistajillaan Astrid oli kuitenkin vain viitisen vuotta ennen kuin se siirtyi laivuriveljeksille Ragnar ja Alvar Söderströmille. "Se oli muistaakseni 1952 kun niiden ajatukset alkoivat mennä jotenkin eri suuntiin ja ne päättivät myydä Astridin. Me päätimme myydä kaljaasi Ethelin ja ostaa tuoreemman Astridin. Panimme sen loppuun ajetun koneen tilalle Callesenin dieselin ja jatkoimme siitä, mihin edelliset omistajat hommat jättivät, rahdattiin puuta etelärannikolla. Joskus hiekkaa Vessöstä Helsinkiin. Alko oli kanta-asiakkaitamme, emme me Alkon. Kuljetimme rakennustarvikkeita heidän koulutuskeskustyömaalleen."

OLITTE KUULEMMA AHNEITA TYÖLLE?

"Koskaan ei sanottu työlle ei, paitsi juhannuksena. Työnteko oli sitä, että ajettiin laiva rantakaislikon reunaan, pantiin pukit pohjamutaan, lankut päälle ja alettiin kahteen pekkaan kärrätä sellupöllejä ruuman täydeltä ja kannellekin niin paljon, että puomi just ja just pääsi kääntymään. Yli 300 kuutiota. Sitten lähdettiin Tolkkista kohti. Sinne saatettiin tehdä matkaa parikin vuorokautta yhteen menoon. Ruorin takana ei saanut istua, sitä olisi hetkessä nukahtanut ja paatti rysähtänyt kapeilla väylillä rantapöheikköön. Tolkkisissa Eklöfin porukka onneksi purki lastin. Sen jälkeen me purjehdimme kotilahteen, jossa sauna oli lämpimänä, puhtaat vaatteet rahilla, ruoka pöydässä, siihen päälle muutaman tunnin lepo ja takasin vesille."

TUOTTIKO HILLITÖN TYÖTAHTI?

"Aloitimme laivurihommat 1936. Ei se koskaan alussa ole kaksista, mutta kymmenisen vuotta 1945 - 1955 olivat rannikon rahtiliikenteessä hyviä aikoja. Sen jälkeen rahdit tippuivat ja alkoi olla turha harjoittaa rahtiliikennettä puualuksilla. 1969 oli tulos jo niin huono, että päätimme myydä Astridin. Teimme nopeat kaupat Koululaiva Astrean Kannatusyhdistyksen kanssa ja minä kipparoin vielä muutaman kesän Astridia. Lastina oli nyt mukavia merielämästä kiinnostuneita nuoria."

MITEN PÄRJÄSITTE NEUVOSTOLIITON KANSSA?

"Sodanaikaiset pärjäämiset olkoon sotasalaisuuksia. Rauhan tultua pärjäsimme. Neuvostoliittohan vuokrasi Porkkalan vesineen, joita Helsingistä länteen menevät laivaväylät halkovat. Me saimme sellaisen propuskan, joka oikeutti purjehtimaan Porkkalan kiertoväylällä ilman luotsia."

SATTUIKO KOMMELLUKSIA?

”Kun nyt Porkkalasta puhuttiin, niin otetaan yksi sieltä. Olimme tosi sakeassa sumussa poijun 15 kohdalla, kun viereen ilmestyi valtava harmaa teräskeula. Hyvillä selvittiin molemminpuolisilla merimiestaidoilla, mutta saksalaisen rahtialuksen suunta oli suoraan Neuvostoliiton vuokravesille. Sain merkkikielellä huidottua saksalaisille, että toppuuttavat ja että Helsingin väylä on tuolla. Saksalainen ei tohtinut enää töpeksiä vaan lähti seuraamaan meitä. Vauhtimme oli hidas, joten saksalainen ehdotti, että se ottaisi meidät hinaukseen. Heittivät meille köyden. Minä asetuin Astridin keulaan ja annoin sieltä käsimerkillä suuntia, jotka välitettiin samoin elein saksalaisen perästä ruorimiehelle. Vauhti oli niin kova, että vaikka Astrid oli täydessä lastissa, niin se kaivoi perän mereen ja nosti keulan taivaisiin. Onneksi sumu hellitti ja saksalainen meni menojaan.”

SIBBO VARJAR OCH BORGÅ BÄSSAR

"No kyllähän meitä tietysti nimiteltiin Helsingissä. Olivathan raitiovaunujen rahastajatkin "sipoolaisia" ja Mannerheimintien raitiovaunuhallien konttorirakennusta kutsuttiin "Sipoon kirkoksi". Ei se nimittely meitä hetkauttanut. Ei me ehditty Helsingissä oleilemaan. Ei rinsottu Oivassa, Klaavassa ja mitä Salveja niitä oli. Eikä törmätty Sörkän, Vaasiksen, Hakiksen tai Krunikan jengeihinkään. Viihdyttiin paremminkin ulkona merellä.”

LOPPUTULOS? 

"Vaikka laivurinelämä näin vanhemmiten alkaa tuntua kropassa, niin plussan puolella ollaan. Osataan Suomen etelärannikon saaristo laidasta laitaan. On nautittu sen uskomattomasta kauneudesta tyvenessä ja myrskyssä. On opittu lukemaan luonnonmerkeistä ilmat, tavattu monenmoiset ihmiset, nähty lintujen kevät- ja syysmuutot aitiopaikoilta. On saatu värkätä purjelaivojen parissa ja nähdä kättemme työt. Se on ollut sellaista tämä laivurin elämä."

 
 

UNOHTUMATTOMIA PURJEHDUSELÄMYKSIÄ ASTRIDIN MATKASSA ON KOETTU JO 70 VUOTTA, SEIKKAILU JATKUU, TERVETULOA MUKAAN!